Nousee päivä, laskee päivä, mutta joka päivä eri aikaan riippuen siitä, missä kohtaa planeettaamme satumme olemaan. Maapallo on jaettu 24 aikavyöhykkeeseen, joista jokainen vastaa auringonvalon maapallolla tunnissa kulkemaa matkaa eli noin 15 meridiaanin leveyttä maan pinnalla. Aikavyöhykkeiden avulla paikallinen aika on tahdistettu auringon valorytmin mukaisesti niin, että joka puolella Tellusta aurinko nousee aamulla ja laskee illalla.
Aikavyöhykkeet tarvittiin, kun ihminen keksi keinot liikkua nopeasti paikasta toiseen. Alunperin ne tulivat käyttöön junaliikenteen tarpeiden takia. Sittemmin aikavyöhykkeitä on muokattu nimenomaan liikenteen ja kaupan ehdoilla.
Ikävä kyllä sisäinen kellomme sopeutuu hitaasti aikatauluun, johon siirtymiseksi viisareita on pakko siirtää. Erityisen hyvin tämä tulee esille matkustettaessa aikavyöhykkeestä toiseen. Kaupankäynnin ja lomailun kannalta aikaero on hankala. Sen välittömiä haittoja ovat väsymys ja unettomuus.
Esimerkiksi lento Helsingistä Los Angelesiin Yhdysvaltoihin ylittää 10 aikavyöhykettä. Aikaerorasituksen eli jet lagin oireet kestävät tämän matkan jälkeen noin 4 vuorokautta. Laskukaavana käytetään ylitettyjen aikavyöhykkeiden määrää jaettuna 2,5:llä länteen lennettäessä ja itään 2:lla. Paluumatkan aikaerorasitus kestää siis 5 vuorokautta.
Suomi kuuluu EET-aikavyöhykkeeseen, joka on Itä-Euroopan aika (UTC +2). Maamme sijaitsee Itä-Euroopan aikavyöhykkeen länsilaidalla. Lääketieteen tohtori Timo Partonen pohtii kirjassaan Lisää unta Suomen aikavyöhykkeen sopivuutta muun muassa unirytmin kannalta. Hänen mukaansa esimerkiksi suomalaisten kaamosoireita olisi mahdollista lievittää tekemällä talviaamuista nykyistä valoisampia. Se onnistuisi noudattamalla Keski-Euroopan aikaa ilman kesäajan käyttöä. Siten talviaamut valkenesivat tuntia nykyistä aiemmin ja ihmisillä olisi mahdollisuus herätä valoisampiin aamuihin. Sisäinen kellomme ei jätättäisi yhtä paljoin kuin se nykyisin tekee ja hämärät illat auttaisivat unen saannissa.
Partosen näkemystä tukee havainto Pohjois-Norjasta, joka sijaitsee samoilla pituuspiireillä kuin Suomi, mutta eri aikavyöhykkeellä. Siellä kaamosoireilevia on yllättävän vähän. Pohjoisnorjalaiset saavat aikavyöhykkeensä ansiosta enemmän valoa talviaamuihinsa kuin suomalaiset.
Mikäli Suomi siirtyisi Keski-Euroopan aikaan voisi sillä olla myös kaupankäyntiä helpottavia vaikutuksia. Silloin ei tarvitsisi miettiä esimerkiksi puhelinsoiton ajankohtaa ja pohtia sitä ovatko kauppakumppanit jo töissä ja vieläkö kenties vetävät sikeitä.
UTC-aika
UTC-aika on perusaika, josta eri aikavyöhykkeiden aika ilmoitetaan itään mentäessä lisätunteina ja länteen edetessä vähenevinä tunteina. Suomen aikaero UTC-aikaan on talviaikana (normaaliaika) +2 tuntia ja kesäaikana +3 tuntia.
Suurimmassa osassa maita on käytössä vain yksi kellonaika. Poikkeuksena on esim. Venäjä, jossa on maan laajuuden vuoksi yhdeksän eri aikavyöhykettä. Vierekkäisten aikavyöhykkeiden aikaero on yleensä tunti tai puoli tuntia. Poikkeuksena on mm. Intia ja Nepal, joiden välinen aikaero on 15 minuuttia.
Teksti: Leila Toffer-Kares
Lähde: Timo Partonen, Lisää unta (Duodecim 2014)